Sherpa

Tavara liikkuu selässä. Nuori tyttö.

Yleisen käsityksen mukaan sana Sherpa merkitsee kantajaa, tämä ei kuitenkaan ole koko totuus tästä Himalajan rinteillä asuvasta pienestä etnisestä ryhmästä. Aiemmin pääasiassa maanviljelijöinä ja kauppiaina toimineiden Sherpojen ammatiksi on valtaisien turistivirtojen vaikutuksesta kuitenkin muodostunut usein juuri kantaja, trekkiopas tai kiipeilijä.

Sherpat siirtyivät noin 500 vuotta sitten Himalajan rinteille etsiessään pyhää laaksoa. Vuosisatojen kuluessa heidän geeniperimänsä on muokkautunut sellaiseksi, että eläminen korkealla, karuissa oloissa, on mahdollista. Korkeimmat Sherpakylät sijaitsevat yli 4000 metrin korkeudessa, eli korkeudessa johon tottuminen ei edes onnistu kaikilta merenpinnan ilmaan tottuneilta ja muiltakin tottuminen vie useita päiviä.

Sherpojen kyky kantaa raskaita taakkoja noissa korkeuksissa on hämmästyttävä, siksi useat Everestille suuntaavat retkikunnat vuokraavatkin Sherpoja kantamaan varusteita ja avaamaan reittejä ohi vaarallisten alueiden. Alun perin kuitenkin Sherpojen Buddhalaisen uskonnon mukaisesti vuoret olivat jumalten asuinsijoja, joille kiipeämistä olisi pidetty pyhäinhäväistyksenä. Vähitellen kuitenkin alueelle tulleiden retkikuntien tuoman taloudellisen helpotuksen myötä Sherpat ovat antaneet periksi joillekin uskonnollisille näkemyksille, mutta silti uskonnollisuus on merkittävässä roolissa heidän toiminnassaan Everestin rinteillä.

Jo ensimmäisissä Himalajan retkikunnissa (1921) mukana olleet englantilaiset vaikuttuivat Sherpojen taidoista, kyvyistä ja rehellisyydestä, mutta erityisesti Sir Edmund Hillaryn kanssa ensimmäisenä Everestin huipulle nousseen Sherpa Tenzing Norgayn ansiosta tietoisuus Sherpojen kyvyistä toimia korkeassa ilmanalassa levisi maailmalla. Nykyisin turismin parissa työskentelevät kantajat saavuttavat parhaan elintason alueella, joka kuuluu maailman köyhimpiin. Varakkaimmat omistavat jakki-härkiä, joilla suurtenkin tavaramäärien siirtely sujuu hieman vähemmällä vaivalla, mutta köyhemmät kantavat tavarat itse. Virallinen kantajan taakka on noin 30 kiloa, mutta lisäansioiden toivossa saattaa yksittäinen kantaja ottaa jopa kaksi kertaa oman painonsa verran tavaraa kannettavaksi.

Vaikka suuret kaupalliset retkikunnat tuovatkin merkittävän lisäansion alueen asukkaille, varjopuolena ovat myös merkittävät riskit. Pelkästään Everestin rinteillä sattuvista kuolemantapauksista noin 40 prosenttia kohdistuu Sherpoihin. Raskaat kantamukset vaikeissa olosuhteissa luovat merkittävän riskin kantajille. Esimerkiksi Khumbu-jäätikön valtaisat jatkuvasti liikkuvat serakit, eli jäälohkareet, aiheuttavat jatkuvasti vaaratilanteita. Erityisen merkittäviä nämä menetykset ovat siksi, että Everestin läheisyydessä Sherpoja asuu tällä hetkellä vain noin 35 000. Nykyisin länsimaalaiset ovat käynnistäneet useita projekteja auttaakseen Sherpa-kulttuuria. Erilaisten projektien seurauksena on muun muassa perustettu kouluja, sairaaloita ja autettu puhtaan juomaveden saamisessa, sekä muissa ekologisissa projekteissa.