Everestin valloituksen historia

Ensimmäiset askeleet Himalajan korkeimpien vuorten valloittamiseksi tehtiin 1800 luvun lopulla. Tuohon aikaan tiedettiin, että Everest on maailman korkein vuori, mutta ei tiedetty sitä miltä suunnalta sitä voidaan ja kannattaa lähestyä kiipeämisen kannalta. Meni vuoteen 1905 kunnes kaksi brittiupseeria matkalla Intiasta Lhasaan lähestyivät Everestiä noin 100km päähän ja totesivat, että North Ridge voisi olla mahdollinen reitti vuoren huipulle.

Vuonna 1919 Englannissa, Royal Geographic Society:ssä, Majuri J.B. Noel piti luennon jossa ehdotettiin retkikuntaa etsimään lähestymisreittiä Everestille Etelä-Tiibetistä. Tästä alkoi innostus jonka perusteella ensimmäinen retkikunta lähti matkaan 1921 mukanaan myös George Mallory. Tämä retkikunta keskittyi lähinnä reitin etsimiseen paikkaan josta päästäisiin itse vuoren lähelle. Toiminnan keskipisteenä olivat Rongbukin laakso ja läheiset jäätiköt ja rinteet. Tuloksena olikin reitti Itäiselle Rongbuk Jäätikölle joka johti North Col:in alle. Tämä oli reitti jota etsimään retkikunta lähti. Itse huiputusyritys jäi tekemättä sääolosuhteiden takia ja korkeus, jonka tämä retkikunta saavutti, oli 6900m.

Uusi retkikunta lähetettiin matkaan heti seuraavan vuonna. Tällöin saavutettiin uusi korkeusennätys, 8300m. Mallory oli jälleen mukana, mutta korkeimmalla kävivät Geoffrey Bruce ja George Finch. Vuonna 1924 tehtiin jälleen uusi yritys. George Mallory oli nytkin mukana, mutta myös nuori Sandy Irwine. Huiputusyritys päättyi sekä Malloryn, että Irvinen katoamiseen. Noel Odell oli viimeinen henkilö joka näki Malloryn ja Irvinen kiipeävän ylöspäin paikassa josta ei ole tarkkaa tietoa (joko 1. Stepin tai 2. Stepin yläpuolella). Eli Everest oli saanut ensimmäiset Brittiuhrinsa. Kaiken kaikkiaan nämä kolme retkikuntaa olivat vaatineet 12 miehen hengen. Retkikunnan jäsen E.F. Norton nousi 8570m korkeuteen, joka oli uusi korkeusennätys.

Seuraavaa retkikuntaa saatiin odottaa vuoteen 1933 jolloin epäonnistuttiin jälleen, mutta päästiin kuitenkin edellisen retkikunnan korkeuteen, 8570 metriin. Everestin valloituksen epäonnistumisesta oli tulossa kansallinen häpeä Briteille. Uusi retkikunta lähetettiin matkaan jo 1935, mutta se epäonnistui ja keskittyi kiipeämään läheisiä huippuja. Jälleen vuonna 1936 oli retkikunta matkalla, mutta se epäonnistui todella pahasti normaalia aikaisemman monsuunin takia. Vuosina 1934, 1946 ja 1951 huipulle yritti myös kolme yhden miehen retkikuntaa siinä kuitenkaan onnistumatta.

Kaikki retkikunnat tähän saakka olivat yrittäneet huipulle pohjoisen puolelta, Tiibetin kautta. 1951 Britit organisoivat uuden retkikunnan joka lähti etsimään reittiä etelästä, Nepalin puolelta. He vaelsivat Kathmandusta Namche Bazariin ja siitä eteenpäin kunnes saapuivat Khumbu jäätikölle. Tämän retkikunnan mukana oli myös Uusiseelantilainen Edmund Hillary. Retkikunta etsi tien Khumbun jääputouksen läpi ja saavutti Western Cwm:n alareunan. Tämä oli riittävä saavutus heille ja aikomus oli palata seuraavana vuonna jatkamaan eteenpäin. Yllätys oli kuitenkin suuri kun Nepalin viranomaiset olivat antaneet vuoden 1952 kiipeilyoikeudet Sveitsiläiselle retkikunnalle. Britit huolestuivat, että menettävätkö he näin kunnian olla ensimmäinen kansakunta Everestin huipulla. Lähellä se olikin sillä 1952 Sveitsiläiset kiipesivät Khumbun jääputouksen ja Western Cwm:n kautta South Col:lle josta tekivät huiputusyrityksen joka päättyi 200m Etelähuipun alapuolelle, 8600m korkeuteen, uusi korkeusennätys. Toinen kiipeilijöistä oli Sherpa Tenzing Norgay ja toinen sveitsiläinen Lambert.

Helpotuksesta huokaisten Britit palasivat vuorelle keväällä 1953. Mukana oli jälleen Edmund Hillary ja nyt myös Sherpa Tenzing Norgay. Tämän yrityksen oli onnistuttava sillä vuoden 1954 kiipeilyoikeudet olivat jo ranskalaisilla ja vuoden 1955 jälleen sveitsiläisillä. Britit olisivat näin joutuneet odottamaan vuoteen 1956 seuraavaa yritystään. Retkikunnan taival Kathmandusta alkoi 8.3.1953 joten 2.5 kuukautta kesti viedä tarvittavat varusteet ja perustaa tarvittavat leirit huiputusyritystä varten, joka tapahtui onnistuneesti 29.5.1953. Pohjatyön huiputusyritystä varten tekivät käsin valitut Sherpat ja uusiseelantilainen George Lowe perustamalla yläleirit. Ilman heidän uurastustaan Britit olisivat saaneet jälleen lukea epäonnistuneesta retkikunnasta.

?It seemed difficult to grasp that we?d got there. I was too tired and too concious of the long way down to safety really to feel any great elation. But as the fact of our success thrust itself more clearly into my mind, I felt a quiet glow of satisfaction spread through my body ? a satisfaction less vociferous but more powerful than I had ever felt on a mountain top before.?¹ Näin Sir Edmund Hillary kuvaili jälkeenpäin tunteitaan saavutettuaan Sherpa Tenzing Norgayn kanssa ensimmäisinä ihmisinä Mount Everestin huipun 29.5.1953 klo 11:30 aamulla.

1) Everest The Mountaineering History, Walt Unsworth