Edellinen

Seuraava

Palmusunnuntai aamu aukeni aurinkoisena korkealla
Himalajan vuoristossa. Aamun ensi sateet rupesivat
lämmittämaan yöpaikkaamme Lobuchea jo puoli kuuden
tietämillä. Osalla retkikunnasta 5 km nukkumiskorkeus oli
aiheuttanut yön aikana pientä päänsärkyä, mutta jo
aamiaisen aikoihin alkoivat miehet ja
valmennusjohto olla jo iskussa. Timolla pieni sairastelu
jatkui ja hän päätti jäädä vielä päiväksi Lobucheen. Timon
seuraksi huilimaan jäi vielä hänen tst-parinsa Esa.
Retkikunta liikahti taasen kellon tarkasti sovittuna
lähtöaikana. Tiedossa oli noin 3 h marssi seuraavaan
kylään Gorak Shepiin, joka sijaitsee noin 5200 m
korkeudessa. Gorak Shep on viimeinen leiri ennen
perusleiriä ja se toimii myös lähtöpaikkana Kala Patthar
trekkihuipulle. Seitsemän hengen porukkamme jakaantui heti
kahteen osaan Arrin, Heikin, Jussin ja Juhan päätettyä
käydä katsahtamassa italialaisten Pyramid -tutkimusasemaa.

Pyramid -niminen tutkimusasema on italialaisten vuonna 1986
rakentama laitos, jossa tehdään sekä lääketieteellisiä
että ilmastotieteellisiä tutkimuksia. Pääpaino on tällä
hetkellä ilmastotieteellisillä tutkimuksilla.
Vastaavanlainen tutkimusasema sijaitsee myös Pakistanissa
K2 vuoren läheisyydessä. Keskeisin projekti tällä hetkellä
kulkee nimellä EV-K2, jota googlettamalla kiinnostuneet
löytanevät lisätietoa.

Iso-Putte (Mikko) sai ylipuhuttua muuten niin sporttiset
Antin ja Tomin siirtymään luotisuoraan Gorak Shepiin ilman
hämmentäviä harha-askelia. Mikon perustelu oikaisulle oli,
ettei se nopeuta Everestin huipulle pääsyä. Itse marssi
Gorak Shepiin kulki karussa maastossa Khumbun jäävirran
muovaamilla moreeniharjanteilla. Kolmen kopla eteni
erittäin rauhallista tahtia Tomin pitäessä kärkipaikkaa.
Vastaan kulki jatkuvasti kantajia tyhjine kantamuksineen,
sekä silloin tällöin miehet kohtasivat myös jakki
kolonnia. Erään tällaisen jakkikolonnan ilmestyessä
näkyviin pienen nyppylän takaa, huusi Tomi komennon
ensimäiselle kulkevalle Mikolle: "Ei väistetä!" Mikko otti
käskyn todesta ja käveli kohti ensimmäistä jakkia.
Kyllästyneen näköisen ilmeen saattamana jakki päätti antaa
pienen muikkarin "vuorikiipeilijälle" ja pukkasi Mikkoa
voimakkaasti sarvella kylkeen. Iskun seurauksena Mikko
heilahti polulta somassa kaaressa 1,5 metria alemmas
kivikkoon. Jo ilmalennon 90kg keiju sadetteli vastaiskunsa
hitautta ja kerätessään romujaan hivenen alempana hän
kertoi nähneensä leffan, jossa jakki kesytetään yhdellä
nopealla iskulla otsalohkoon. Räkänaurun saattamana Antti
totesi lakonisesti, että Mikon "nopeus" tuskin riittäisi
moiseen temppuun.

Loppumatka Gorak Shepiin kulkikin melko tylsissä
merkeissä. Tästä innostuneena Antti päätti piristää Mikon
ja Tomin matkantekoa pienellä kilpailulla. Jokaisella
kaverilla oli matkan edistyessä ilmennyt pientä päänsärkyä
ja pojat rupesivat kilpailemaan "Ketä koskee eniten"
kilpailun voitosta. Jokainen täräys raskas reppu selässä
aiheutti melkoista tähtisadetta näkökentässä. Jotta pojat
saisivat määriteltyä yhtenäisen asteikon kivulle oli
aluksi kalibroitava "normi isku". Asteikko kivulle
sovittiin asteikolla yhdestä viiteen. Normi iskua vastaava
kipu oli asteikolla arvoltaan yksi ja se sovittiin yhdessä
tuumin Tomin etukäden lyönniksi otsalohkoon 5 cm
etäisyydeltä. Miehet keräsivät kipupisteitä noin 20 hypyn
verran ja kilpailu oli todella tasaista. Gorak Shepin jo
näkyessä Antti päätti ottaa Mikosta ja Tomista ratkaisevan
irtioton. Gasellimaisella ketteryydellä Antti loikkasi
noin kolmen kuution laattamaisen kiven päälle ja tempaisi
sieltä voltin kierteellä suorin vartaloin takaisin polulle.
Massiivinen kipu tuntui myös Tomin ja Mikon tärykalvoilla.
Vaatimattomaan tapaansa Antti arvioi kivun arvioasteikolla
4.7. Sillä samalla silmäyksellä kilpailun voittaja oli
ratkennut. Tomi ja Mikko kantoivat urheilusankarin
kultatuolissa kohti lämpimiä teemukeja.

Lääkärin arvio: Pojat ovat kunnossa Gorak Shepissa

Hauska päivä, retkikunnalla kaikki hyvin.