Edellinen

Seuraava

Retkikunta aloitti tutkimussuunnitelmansa mukaiset mittaukset jo marraskuussa 2007 kuntotestein joita jatkettiin keväällä 2008 ja 2009. Maksimaalinen hapenottokyky oli keskimäärin jo alussa varsin riittävä (1-7 portaisella kuntoluokka asteikolla 7,4) ja se parani systemaattisen harjoittelun myötä vielä lisää ollen keskimäärin 7,8. Koska pelkkä hyvä fyysinen kunto ei ennakoi hyvää sopeutumis- ja suorituskykyä korkealla,  toteutimme ainutlaatuisen mittaussarjan jossa juoksumattotestin aikana vakiorasituksessa mitattiin hengityksen reaktioita lisääntyvän hapenpuutteen aikana. Yhteistyössä Woikoski oy:n kanssa valmistamamme hypoksia-altistuslaitteiston avulla pääsimme mittaamaan hengityksen reaktioita aluksi merenpinnan tasoa vastaavassa happimäärässä. Sen jälkeen siirryimme 2800 m korkeutta vastaavaan normobaariseen hypoksiaan. 3 minuutin kuormituksen jälkeen matka jatkui leirikorkeuksiamme mukaillen 4300 m, 5200 m, 6100 m ja 6400 m korkeuksiin. Testi lopetettiin kun koehenkilön happisaturaatiot laskivat 60-70 % välimaastoon.

Aivojen riittävä hapetus ja verenkierto ovat merkittävässä roolissa työ- ja toimintakyvyn suhteen hypoxia-altistuksen tai korkeassa ilmanalassa oleskelun aikana. Useissa tutkimuksissa on todettu aivojen verenkierron lisääntymisen ylläpitävän riittävää hapetusta. Aivojen verenkierto ja siten hapetus on turvattu hyvin. Niiden hapenkulutus ei muutu edes vaikeassa hapen puutteessa  ja aivokudoksen aineenvaihdunta säilyy lähes normaalina niinkin alhaisilla valtimon happiosapaineilla (Pa O2 ) kuin 56 mmHg. Viime aikoina on kuitenkin julkaistu tutkimuksia, joiden mukaan aivojen paikallinen happisaturaatio voi laskea merkittävästi akuutissa hypoksiassa, niin levossa kuin rasituksen aikana ja tätä lihas-aivo -hapetuksen epätasapainoa pyrimme mittaamaan reisi ja hauislihaksen sekä aivojen ohimolohkon hapetusta mittaavilla antureilla.

Hengitysjärjestelmän vasteet hypoksiaan ovat monimutkaisen säätelyjärjestelmän ohjaamia  ja säätelyjärjestelmän on havaittu toimivan eri herkkyystasoilla kestävyysurheilijoilla ja hyvin hypoksiaan sopeutuvilla vuoristokiipeilijöillä.

Retkikunnan aikana jatkamme mittauksia kenttäoloissa kooten tietoa vuoristotaudin ja sopeutumisreaktioiden aiheuttamien oireiden esiintymisestä sekä mielialan, työmuistin, tarkkaavaisuuden ja vireystilan säilymisestä. Rekisteröimme sykkeen muutoksia levossa ja rasituksessa Suunnon Smart Belt syketallentimen avulla ja pystymme seuraamaan elimistön toipumista päivän rasituksista First Beatin HVA tietokoneohjelman avulla. Happisaturaatiota seuraamme päivittäin tehtävien lepo- ja rasitusmittausten avulla sekä Viamed MD300 ja Masimo RAD 5V happisaturaatiomittareiden avulla. Koska ravitsemustila vaikuttaa mielialaan ja tarkkaavaisuuden ylläpitoon, seuraamme ravitsemustilannetta Omronin BF 510 kehonkoostumusmittarilla. Mielialan, tarkkaavaisuuden ja huomiokyvyn muutosten arviointiin käytämme useita sekä kirjallisia että tietokonepohjaisia, tutkimuskäyttöön validioituja mittausmenetelmiä. Näiden mittausten tuottama tieto analysoidaan perinpohjaisesti Suomessa retkikunnan jälkeen mutta osa kertyneistä tiedoista on hyödynnettävissä jo retkikunnan aikana Everestillä. Happisaturaatio- ja kehonkoostumusmittarit retkikunnalle on toimittanut Oriola.