13.5.2009 Kuvat kertovat tarinan
Yksi retkikunnan tavoitteista on ollut ja tulee loppuun asti olemaan retkikunnan vaiheiden tallentaminen valokuvin. Tätä tavoitetta on vahvasti tukemassa Olympus, jonka kameroilla olemme tallentaneet tapahtumia jo yli 5000 kuvan verran, joista pintaraapaisu on esitetty päiväkirjaotteissa. Kuvauskalustona on kaytossa kaksi Olympus E-3 järjestelmäkameraa varustettuna Zuiko Digital 50-200 mm ja 14-54 mm objektiiveilla. Toinen kameroista on jatkuvasti perusleirissa, jossa valtaosan ajasta oleskelemme ja toinen on kannettu läpi reitin aina kolmosleiriin (7100m) asti valmiiksi huippuyritystä varten. Koska kannettavaa yläleireihin on valtavasti ja järjestelmäkameralla on painoa linsseineen runsaasti ja sen kantaminen mukanan jatkuvasti ylös alas ei ole mahdollista, on jokaisella kiipeilijällä lisäksi mukanaan mju 1030SW kompaktikamera.
Kuvaamiseen vuoristo olosuhteissa liittyy joitakin erityispiirteitä, joita ei välttämättä tule ajatelleeksi normaalisti. Hyytävä kylmyys, lämpötilavaihteluista aiheutuva kosteuden tiivistyminen, pöllyävä lumi ja hiekka asettavat vaatimukset kameroiden ja niiden varusteiden ominaisuuksille. Yleisesti liikutaan kaikkien käyttosuositusten ulkopuolella tai vähintäänkin äärirajoilla. Kylmyys vaikuttaa akkujen kestoon heikentävästi, joten niitä on oltava riittävästi ja niiden on kestettävä jopa -40 asteen lampotilää. Luonnollisesti niiden säilyttäminen lämpimässä, mahdollisuuksien mukaan, auttaa asiaa. Akkujen lataus pystytaan hoitamaan ainoastaan perusleirisä olevilla aurinkopaneeleilla. E-3 kamerassa kaytossa oleva BLM-1 akku mahdollistaa kylmissä ylaleireissä säilytettynäkin noin 300 kuvan ottamisen yhdellä latauksella. Kompaktikameroissa kaytettava LI-50B toimii sekin erinomaisesti, mutta on hieman herkempi kylmälle, joten akun lämmittäminen taskussa tai rukkasessa erityisesti kylmän yön jälkeen on hyvä kikka.
Säädettävän polttovälin objektiivit vähentavät objektiivien vaihtokertojen määrää ja tämä vähentää epäpuhtauksien pääsyä kameran sisälle, sillä jatkuvasti pöllyävä hiekka ja lumi tekevät onjektiivien vaihdon ongelmalliseksi. Riittävä määrä puhditusvälineitä on kuitenkin osoittautunut enemmän kuin hyödylliseksi, sillä epäpuhtauksilta ei täällä pääse karkuun. Linssit olemme lisäksi suojanneet UV-suotimilla ennen kaikkea suojataksemme niitä liälta ja helpottaaksemme puhdistamista. Toki myos UV-sateily on erittäin voimakasta täällä korkeuksissa ja suotimet tuovat hieman lisää kirkkautta kuviin.
Todella korkealla tärkein asia on käytettävyys. Mukavissa perusleirioloissa on helppo ja mukava räpsiä kuvia, mutta kun siirrytään korkealle ja olo repun alla on erittäin kurja, väsyttää, on nälkä ja paleltaa, kuvan saaminen riippu kuinka helposti kamera on saatavilla ja kuinka helppo kuva on ottaa. Kameralla on pystyttävä kuvaamaan ja sitä on pystyttävä säätämaan paksut untuvarukkaset kädessa. Kameran on väistämättä kestettävä iskuja joita kiipeillessä aiheutuu, jotta sitä voidaan pitää helposti saatavilla. Kompaktikameroita on helppo säilyttää rintataskussa, jossa se on saatavilla ja pysyy jotakuinkin lämpimänä, mutta kosteus ei kuitenkaan tiivisty linssille kun kamera otetaan esille. Riittävän pitkällä hihnalla voidaan varmistaa, ettei kamera vahingosa pääse tipahtamaan kuvattaessa ja kuvaaminen on silti mahdollista. Järjestelmäkamera kulkee valjashihnoilla kiinnitetyssa kameralaukussa rinnan päällä. Laukku suojaa kameraa lumelta ja iskuilta, mutta samalla kamera on nopeasti saatavilla.
Käytössämme olevat kamerat ovat vastanneet näihin haasteisiin erittäin hyvin. Odotamme jo saatujen kuvien lisäksi erinomaisia otoksia huippuyrityksestä, jolloin todella jylhät näkymät avautuvat eteemme sekä Nepalin että Tibetin puolella kävellessämme harjannetta kohti huippua. Toivottavasti nämä näkymat ovat pian niin meidän kuin myos päiväkirjan lukijoidemme nähtävillä. Ohessa muutamia kuvia matkan varrelta.
Retkikunnalla kaikki hyvin!