Edellinen

Seuraava

Timon ja Heikin kuuden päivän yläleireily sai huipennuksen kun oli aika palata perusleiriin. Äitienpäivänä lähdimme iltapäivällä kakkosleiristä kohti ykkösleiriä, josta oli tarkoitus jatkaa aina perusleiriin asti...jo puolilla päivin taivaalle oli kasautunut viime päivistä poiketen runsaasti vinhasti liikkuvia pilviä, jotka alkoivat pyöriä hiljaisuuden laakson yllä eli sopivasti reitillemme. Lähtiessä keli vielä näytti aikas suotuisalta, mutta heti kun olimme laskeutuneet parisataa korkeusmetriä kivikkoa alspäin jäätikolle niin tuuli alkoi tuivertamaan ja lumi pöllysi kuin kotosuomen tuntureilla parhaimmillaan. Köyttä emme olleet ottaneet mukaan koska siirtymä sinällään kakkosesta ykköseen on helpohko. Noh eipä hätää, sillä suunta alas oli selkeä muuten että alkuun hukkasimme reitin ja hiukan railoalueella liikkuminen arvelutti varsinkin kun railot olivat tuiskun myötä peitossa. Kuin ihmeen myöta paikalle tupsahti thermospulloa kantava sherpa, joka oli matkalla alaspäin vieden toisenlaisen matkan ostaneille turisteille kuumaa juotavaa. Heikki sanoi osuvasti etta siinäpä meillä oiva "miinanraivaaja". Kaveri oli myös aikas eksyksissä reitin suhteen, joten annoimme hänelle 10m etumatkaa ja lähdimme talsimaan samoja jalanjälkiä hänen perässään, toivoen tietenkin että hän ei putoa edellä railoon. Pian myrskylasien läpi erotimme bambukepin, jonka nokassa pikku punainen viiri kertoin reitin löytyneen. Lopulta matka ykkösleiriin taittui nopsaan ja railotkin päästiin ylittämään turvallisesti.

Perillä leirissä tuulen tuivertaessa saimme radiopuhelimitse käskyn purkaa yhden teltan, jotta mahtava kamamälli minkä viimeisen kuukauden aikana on vuoren rinteille kylvetty saataisiin pikkuhiljaa myos alas.Teltan ollessa yltapäältä lumen ja jään peitossa oli hiukan haastetta saada se kasaan, mutta hyvillä lehmän hermoilla homma hoitui kunnialla. Sankassa lumipyryssä ei senkoommin muita kiipeilijöitä näkynyt. Todettiin Heikin kanssa etta kyllä meille nämä sissikelit hyvin passaa ja eipä tarvinnut valitella liian kuumasta kelistä. Päätimme kuitenkin, että kömmitaan teltan suojiin ja jatketaan matkaa heti aamutuimaan, kun ei niin jäniksen selässä oltu. Lumen sulattelun ja ruokailuiden jälkeen olikin mukava mennä nukkumaan samalla kun Himalajan yö pimeni ja tuuli soitti ihan omaa iPod musikkia meitin korville.

Aamusta tuuli oli hiukan hellittänyt ja oli aika lähteä kapuamaan jälleen kerran Khumbun jäätikon läpi. Onneksi muutama sherpa oli aamutuimaan kahlannut reittiä läpi niin meillä oli hyva väylä alaspäin. Toki reitille fixatut köydet helpottivat myos reitin löytymistä. Oli tavallaan kotoista, kun lunta tuprutti ja keli oli muutenkin pitkästä aikaa pakkasella päiväsaikaankin. Saavuimme parahiksi lounasaikaan perusleiriin ja oli todella kiva paiskata kättä muiden poikien kanssa, jotka olivat jo useita päiviä kärsivallisesti odottaneet huipulle nousua. Sääennusteet lupaavat lähipäiville edelleen lisää lumisadetta ja kovia tuulia huipulle, joten hermopeli huiputuspäivän suhteen jatkuu.

Retkikunnalla kaikki hyvin