Edellinen

Seuraava

Retkikunnan jäsenet kävivät alkutestauksessa Helsingin Urheilulääkäriasemalla ja tulokset olivat rohkaisevia tulevia koitoksia silmälläpitäen. 1-7 portaisella asteikolla testatut asettuivat kuntotasoltaan keskimäärin 6.7 tasolle.

Ryhmän kamelit on valittu vaikka tässä vaiheessa tarkoituksena olikin selvittää peruskunnon lisäksi hengityksen muutoksia rasituksen aikana.

Mielenkiintoinen havainto oli hengitysreservin käyttö. Maksimaalisessa rasituksessa yleensä huippu urheilijat käyttävät hengitysreservistään 15-25% ja osalla ryhmän jäsenistä tulokset olivatkin tätä luokkaa. Kiipeilijöiden sopeutumisen korkeaan ilmanalaan on arvioitu liittyvän tämän hengitysreservin säästämiseen ja muutamilla retkikuntalaisilla laskennallinen hengitysreservi saattoi ollakin 5% tai jopa -10% maksimirasituksen aikana. Tämä yhdistettynä hyvään aerobiseen kuntoon voi olla hyvä yhdistelmä. Saimme runsaasti arvokasta tietoa tulevaa retkeämme varten ja seuraammekin sitten Everestillä mielenkiinnolla miten erilaisen hengityksen säätelymekanismin omaavat kiipeilijät sopeutuvat ja suoriutuvat 6000-8000 m korkeudella.

Retkikunnan johto voi olla jo tässä vaiheessa erittäin tyytyväinen. Suorituskykyä vähähappisessa ympäristössä tullaan vielä arvioimaan vähähappisessa ympäristössä tehtävän rasituskokeen avulla helmi-maaliskuussa ennen Himalajalle lähtöä.

Fyysisen kunnon heikkouteen ei tämä retkikunta ainakaan tyssää.