Edellinen

Seuraava

Oli kirkas ja kuulas aamu Tengbochessa. Retkikunnan kärki heräsi kello kuusi luostarien symbaalien paukkeeseen, torvien torinaan ja rumpujen pärinään.

Luostari perustettiin tälle komealle vuoren harjanteelle vuonna 1923 ja rakennettiin uudelleen vuonna 1934 maanjäristyksen jälkeen. Luostarin munkit ovat buddhalaisuuden Nyingmapa-haaran seuraajia. Aamutoimet mittauksineen suoritettiin nopeasti ja matka jatkui jättimäisten alppiruusu- ja tunturikoivumetsien läpi. Ohitimme Milingossa pari taloa ja yksinäisen postitoimiston. Ylitimme Imja Kholan vanhan riippusillan yläpuolelle rakennettua terässiltaa pitkin. Saavuimme Pangbocheen puolentoista tunnin kävelyn jälkeen ja pidimme siellä lyhyen teetauon. Matkalla Shomareen ohitimme Khumbun alueen vanhimman Gomban, sillä sanotaan olevan ikää yli 300 vuotta, eli se on ajalta jona buddhalaisuus levisi alueelle. Lounastimme kello 11 Shomaressa katsellen ohikulkevia trekkaajia. Toiset matkasivat ylös, toiset alaspäin enemmän tai vähemmän väsyneen näköisinä, elämähän on yhtä ylä- tai alamakea. Reilun mittaisen lounastauon jälkeen ohitimme puurajan nousten jyrkkää mäkeä ylätasangolle, jota olikin helppo kävellä kohti Perichea. Viimeinen nousu Periche Passiin (4270 m), laskeutuminen alas, joen ylitys ja marssi Pericheen pääkatua pitkin päätti päivän trekin kello 14.

Aiemmin Periche oli pelkkää yakkien laidunmaata, mutta nykyisin paikalliset saavat elantonsa turisteista. Lisaksi täällä sijaitsee Himalayan Rescue Association lääkäriasema, jossa hoidetaan muun muassa vuoristotautiin sairastuneita. Kello 16 matalalla roikkuvat pilvet peittivät meidät harmaaseen vaippaansa ja näkyvyys katosi lopullisesti.

Iltasella otimme yhteyttä jälkijoukkoon, joka oli saapunut Tengbocheen. Heillä oli kaikki hyvin ja huomenna he saapuisivat Pericheen ja retkikunta on jälleen koossa.

Retkikunnalla kaikki hyvin!