Edellinen

Seuraava

Rakas päiväkirja, Lobuche 4920m aamulla, auringon luodessaan ensimmäisiä sateitaan Pherichen laaksoon, olimme taas aloittamassa päivärutiinejamme, eli suomeksi sanottuna kävelyä kohti perusleiriä. Silmäni osuivat pieneen kärpäseen, joka kohmeisena yritti kävellä kylmää, harmaata, rukouskiveä pitkin. Astuin aivan kärpäsen viereen ja se näytti niin pieneltä 45-numeron kenkäni vierellä. Samalla havahduin poikien loittoneviin ääniin, katsahdin ylös, ja näin ympärilläni valkoiset jättiläiset! Mitä, minä olin valtavien vuorten juurella? Pienempi kuin tuo kohmeinen kärpänen? Varmasti!! NORMIPAIVA Retkikuntamme siirtyi päivän aikana reilut 700 korkeusmetriä Lobuchen kylään. Kylä sijaitsee keskellä aivan huikaisevia vuoria mutta itse maasto on todella karua. Kenkämme koskettivatkin kävellessämme pääasiassa kiveä, kuivunutta ruohoa ja jäätä! Itse Lobuchen kylässä on majataloja 6 kpl, hevosia 5 kpl, kyläläisiä ehkä 15 ja muutama korppi, eikä oikeastaan muuta. Odotamme siis innolla huomista reippailuamme. Kiitos kovasti niille, jotka ovat lähettäneet meille viestejä ja kysymyksiä vuorelle. Yksi päivän pääkohdistamme onkin iltaruokailu, jonka yhteydessä hiljennymme kuuntelemaan viestejänne kotosuomesta. Tämä onkin ainoa yhteinen messumme, jossa retkikunta istuu hiiren hiljaa kuunnellen....jonkun toisen puhetta. Muuten kokouksissamme ei olekaan järjen hiventä. Retkikunnalla on kaikki hyvin, terveisiä vielä kotiin, rakkaillemme sekä ystävillemme!