Edellinen

Seuraava

Aamulla heräsimme tuttuun kasteeseen, kun teltan kattoon jäätynyt kosteus alkoi sulaa aamuauringon lämmössa tiputtaen kylmiä pisaroita kasvoillemme. Jälleen oli alkamassa tuttu lepopäivä perusleirissä. Heikki ja Timo olivat lähteneet toissa yönä kello kolmen aikoihin ykkösleiriin ja he jatkoivat kakkosleiriin päivän kuluessa.

Liikunnan puute alkoi vaivaamaan, joten päätimme aamupalalla lähteä pienelle trekkireissulle Jussin ja Antin kanssa. Olimme kuulleet, että lähellä on kolme järveä ja päätimme lähteä niitä katsomaan. Alkumatka kulki tuttua Gorak Shepia kohti menevää polkua pitkin. Ensimmäinen puolituntia pani taas keuhkot puuskuttamaan, mutta pian ne kuitenkin tottuivat hieman reippaampaan menoon. Nousimme ensimmäisen ison harjanteen päälle, josta oma polkumme haaraantui kohti Pumori -vuoren perusleiriä. Polku kohti Pumoria mutkitteli ylöspäin jyrkkää rinnettä alustan vaihdellessa tukevasta sammalkivikosta irtohiekkaan.

Matkalla etsimme liuskakivistä vanhoja fossiileja, mutta harmiksemme emme niitä löytäneet. Rinteen tasoituttua pidimme pienen tauon suuren tasaisen kiven luona. Paikka oli ihanteellinen myös aamujoogaa ajatellen, joten päätin tehdä muutaman aurinkotervehdyksen antaen jäsenilleni hieman liikkuvuutta lisää.

Jatkoimme matkaa rinnettä ylöspäin. Mitä korkeammalle nousimme, sitä enemmän Everestin massiivi tuli esiin perusleirin vieressä olevan Lho La -vuoren takaa. Näimme miten kova tuuli irroitti lunta Everestin huipulta. Ensimmäinen kohteemme oli ylhäällä oleva kivimuodostelma. Saavuttuamme kivimuodostelman luokse huomasimme samalla saapuneemme Pumorin toiseen perusleiriin. Kivimuodostelma oli jonkimoinen muistomerkki. Pumorin perusleirissä ei ollut ketään paikalla, vain tyhjiä tasaisia telttapaikkoja. Hetken tarkasteltuamme huomasimme tämänvuotisen perusleirin sijaitsevan hieman etäämpänä. Leiristä oli myös hieno näkymä Siniselle järvelle. Olimme nousseet keskimmäiselle järvelle, joten ensimmäinen tavoitteemme oli siis saavutettu. Tässä kohtaa teimme valinnan seuraavasta kohteesta. Voisimme lähteä kohti Mustaa järveä, joka sijaitsi oikealla Pumor -vuoren eturinteen alla, tai edessä vasemmalla sijaitsevan korkean harjanteen takana olevan Valkoisen järven tuntumaan. Päätimme lähtea kohti Valkoista järveä, jotta pääsisimme hieman korkeammalle. Ennen lähtöä Antti otti itsestään mittaakivenheiton merkeissä. Tavoitteena oli saada kivi lentämään Siniseen järveen saakka. Heittojen aikana Antti sadatteli liikunnanohjaajan tyyliin milloin alustan pehmeyttä ja milloin tukijalan pettämistä. Viimein kuitenkin heittotekniikka osui kohdalleen ja kivi pääsi tekemään renkaat veteen.

Kun matka jatkui jouduimme ensin laskeutumaan toisen harjanteen alas päästäksemme nousemaan toista harjannetta ylös. Liikkuminen tuntui olosuhteisiin nähden varsin kevyeltä, joten olimme sopeutuneet tähän reilun 5400 metrin korkeuteen hyvin. No takana olikin parin yön yöpyminen kolmosleirissä 7100 metrin korkeudessa. Seuraava tavoiteemme, joka oli edessä olevan kiviharjanteen korkein kohta, siinti jo edessämme. Antti päätti valita oman reitin suoraan kohti harjanteen korkeinta kohtaa ja Jussi lähti hänen matkaansa. Itse nousin hieman pidempää, mutta loivempaa, reittiä harjanteen päälle. Päästyäni mutkittelevaa reittiä nousten harjanteen päälle edessä avautui jylhä näkymä Valkoiselle järvelle. Harjanne oli toiselta puolelta äkkijyrkkä. Jatkoin harjannetta pitkin kohti korkeinta kohtaa ja sinne päästyäni odottelin muutaman minuutin Anttia ja Jussia, jotka saapuivatkin tuotapikaa paikalle.

Näköala oli todella hieno. Kun kasvot olivat kohti Valkoista järveä ja lähti kääntymään oikean kautta ympäri 360 astetta, niin näkymä oli seuraavanlainen. Ensimmäiseksi tuli näkyviin Pumorin massiivi ja näimme sen ABC -leirissä keltaisen teltan. Siellä oli tietojemme mukaan venäläinen retkikunta yrittämässä huipulle. Edelleen katseen kääntyessä oikeaan tuli näkyviin Everestin perusleiri Khumbu -jäätikön syleilyssä. Heti vieressä oli ison kaupallisen retkikunnan eli Himexin leiri. Edessä ylempänä siinti Everestin jylhä musta huippu Lho La -vuoren takaa ja heti vieressä oli Lhotse -vuoren massiivi. Kun 180 astetta oli käännytty, niin suoraan edessä oli Nuptse -vuoren massiivi. Edelleen käännyttäessä tuli näkyviin jylhä Ama Dablam -vuori ja kaukana siinti myös Gorak Shep, joka on lähimpänä Everestin perusleiriä sijaitseva kylä. Tämän kylän vieressä näkyi myös trekkikukkulana tunnettu Kala Pattar.

Jussi otti paikalta hienoja panoramakuvia. Kun kolmijalkaa ei tullut mukaan, niin hän näppäränä miehenä viritti vaellussauvasta tukevan kuvausalustan, joka mahdollisti nämä upeat taidekuvat.

Kun olimme tarpeeksi ihailleet näkymää lähdimme laskeutumaan alas harjanteelta suorinta mahdollista reittiä. Harjanteen alapuolella näimme vielä kauempana alhaalla perusleiriin johtavan polun. Polulla kulki paljon ihmisiä, jotka näyttivät ylhäältä katsottuna vaeltavilta muurahaisilta. Muutaman laskun ja nousun ja edelleen laskun jälkeen saavuimme tälle polulle ja lähdimme marssimmaan kohti peruleiriä. Antti piti varsin reipasta vauhtia, joten ohitimme siinä vauhdissa muutamia trekkaajia ja Sherpoja. Omaan leiriin saavuttuamme siellä olikin Mikko iloisena vastassa teltassa ja Juha venytteli jäseniään kiveä vasten. Tomi ja Esa saapuivat paikalle hetken kuluttua. He olivat kiertelemässä perusleiriä ja tapasivat matkallaan muunmuassa meidän vuoden 2002 Shisha Pangma -retkikunnan kokin.

Loppupäivä menikin erilaisissa perusleiritoimissa, kuten pyykinpesussa, kirjojen luennassa, ylävuoristoruokien jakamisessa ja teltassa lepäilyssä.

Ensi yönä Mikko ja Juha lähtevät nousemaan ykkösleiriin ja jatkavat saman päivän aikana suoraan kakkoseen. Heillä on edessään vielä yhden tai kahden yön yöpyminen kolmosleirissä ja 5 - 7 päivän lepo perusleirissä ennen varsinaista huippuyritystä.

Tässä siis tämän "lepopäivän" tapahtumat.

Arri

Retkikunnalla kaikki hyvin!