Edellinen

Seuraava

Retkikunta kävi harjoittelemassa yhden miehen voimin Perussa Cordillera Blancalla toukokuussa. Ajankohta ei ollut paras mahdollinen, varsinainen kiipeily sesonki on kesä- elokuussa, muuta minkäs teet kun lomat oli sovittu toukokuulle. Oli mukava palata takaisin tuttuun ja turvalliseen Huarazin kylään. Lunta oli vuorilla paljon ja lisää satoi aina muutaman päivän välein. Muuten kelit olivat loistavat.

Neljän sopeutumispäivän jälkeen suuntasin Vallunrajulle, helpohkolle 5685 metriselle vuorelle. Vallunrajulla vietin muutaman päivää jonka jälkeen palasin takaisin Huaraziin etsimään kiipeilykaveria seuraaviin koitoksiin.

Kiipeilykaverin löydyttyä suuntasimme kohti Ranrapalcan (6162m) SW Facea. Lähestyminen reitille oli haastava ja uuvuttava. Jouduimme nousemaan tiheässä metsässä kohti yläleiriä. Polkuja ei ollut tai ainakaan me emme löytäneet niitä, joten eteneminen muuttui rämpimiseksi helteisessä kelissä. Yläleiriin siirtymiseen käytimme kaksi päivää. Kolmantena päivänä lähdimme tiedustelemaan reittiä, jota yrittäisimme huipulle.

Seuraavana yönä lähdimme kohti huippua. Tarkoituksena oli kiivetä seinämä ylös jatkaa siitä huippuharjannetta pitkin huipulle ja vuoren toista puolta alas. Keli oli hyvä, mutta lunta oli paljon, joten vauhti ei ollut päätä huimaavaa. Seinämää oli hienoa kiivetä, vasemmalla puolella näkyi Huarazin kylän valot ja oikealla kuun valaisema Palcaraju. Useamman tunnin jälkeen saavuimme huippuharjanteelle noin 5800 metrin korkeuteen. Harjanteelle päästyämme huomasimme että kapealla harjanteella on useita yli kolmimetrisiä negatiivisia lumi "tatteja" mitkä jatkuivat huipulle asti. Pienen palaverin jälkeen päätimme kääntyä takaisin koska harjanne olisi ollut erittäin hidas edetä ja lumen paljouden takia olimme jo myöhässä aikataulusta.

Hieno reitti, hiukan jäi harmittamaan kun huippu jäi saavuttamatta, mutta jätetään huippunousut ensi keväälle.


Tomi