Edellinen

Seuraava

Epävirallinen "reittiennätys" on syntynyt - pikku Timmu
saapui vihdoin hyvävointisena perusleiriin 19:sta päivän
vaelluksen jälkeen. Reilu viikko sitten palautin itseni
alempiin kyliin elpymään ja parantelemaan kuumeisen flunssan
aiheuttamia ongelmia. Muiden retkikuntalaisten rakentaessa
samanaikaisesti ansiokkaasti perusleiriä vaelsin kylä
kylältä takaisin ylöspäin. Fiilis oli kuin Päivä Murmelina
elokuvassa. Noh kertaus on opintojen äitee. Ketunlenkki
1250m alempana avasi toisaalta silmiä erilailla kun
trafiikki reitillä oli huomattavasti vilkastanut niin
trekkaajien kuin ennenkaikkea isojen retkikuntien suhteen.
Ensimmäisen yläleirin rakentaminen oli saatu päätökseen
eilen, joten tämä pikku aikalisä tässä vaiheessa ei onneksi
vaikuttanut koko retkikunnan aikatauluun paljonkaan - onhan
tässä vielä reilu puolitoista kuukautta aikaa rakentaa
yläleirejä ja suorittaa varsinainen huipulle kapuaminen.
Muutama päivä lepoa ja sopeutumista perusleirissä ja sitten
on aika kaaria hihat ja kantaa oma kortensa kekoon.

Muu retkikunta piti huoltopäivää leirissä lepäilyn ja
vaatteidenpesun merkeissä. Samalla pakkailtiin reppuja
huomisen hommia varten. Huomenna on tarkoitus lähteä
kahdeksan miehen voimin kohti camp1:sta vieden sinne lisää
ruokaa ja kaasua. Samalla viedään myös telttoja, keittimiä
ja happea ylempiä leirejä varten. Jos kaikki menee hyvin
niin Antti ja Mikko jäävät camp1:een yöksi, käyvät
ylihuomenna viemässä telttoja camp2:een ja palaavat sitten
takaisin perusleiriin. Lisäksi First Ascent
(http://www.firstascent.com) firman kaverit kävivät
kuvaamassa retkikuntamme tunnelmia.

Retkikunnalla kaikki hyvin!